24. - 25.8. (Lima - Cali - Medellín)

 

Lima, Peru.

Quito, Ecuador.

Cali, Kolumbia//Colombia.

Calista otettiin linja-auto kohti Medellíniä, kesti koko yön eli 8 tuntia. Täälä päin ei ole junia niin linja-autot mahollisimman junamaisia; joissaki jopa tarjotaan ruoka. Tässä ollaan pysähdytty tunniksi aamupalalle paikalliselle Lohinivalle (lol) vähän ennen Medellíniä. // From Cali we took a bus towards Medellín, It took the whole night, 8 hours. There are no trains around here, so the buses are quite train-like, some even offer meals. In this picture we had stopped for a breakfast in an outdoors restaurant a little before Medellín.

Aamupalamunakasta ootellessa. Sen kans tuli paistettu banaani ja maissileipää (arepa). Vasemmalta: mie, Gino, sisko Cyntia ja sen kaverit Vanessa ja Milagros. Napattiin Calin lentokentältä matkakavereiksi yks limalainen pariskunta, jaettiin niitten kans taksi- ja aamupalakuluja Medellíniin asti. Ovat tässä kameran väärällä puolella. // Waiting for the breakfast omelette. It was accompanied by a fried banana and maize bread (arepa). From left: I, Gino, sister Cyntia, her friends Vanessa and Milagros. On the airport of Cali we met a couple from Lima as well, we travelled with them until Medellín, sharing taxi and breakfast costs. In here they are on the wrong side of the camera.

Vähän ennen Medellíniä. // A little before Medellín.

Sielä oli vaikka minkänäköstä asumusta pitkin tienposkia. // We saw some strange houses on the road.

Medellín!

Medellín oliki iloinen paikka. 2 miljoonan asukkaan kaupungiksi se oli aivan järjettömän iso ja siltiki näytti etteivät kaikki 2 miljoonaa mahtuneet sinne - kadut oli ihan täynnä porukkaa, ja asunnottomia valtavat määrät. // Medellín was a happy place. For a city of 2 million inhabitants it was ridiculously enormous, and even then it seemed like there wasn't enough space for the whole 2 million - streets were crowded with people, especially the homeless.

 

Mutta Kolumbian taksit. Ne on kaikki uusia, pieniä, siistejä ja identtisiä. Yllättävä löytö maassa jonka on kuullu olevan yksi maailman vaarallisimmista. // How about the taxis of Colombia. They are all new, small, neat and identic. What a surprising observation in a country that is said to be one of the most dangerous in the world.

  

Terroristietsintäkuulutuksia oli linja-autoaseman seinät täynnänsä. // The walls of the bus station were covered with terrorist warrants.

Kolumbiassa on niin helppoa tulla miljonääriksi. Ravintolan menu. // It's so easy to become a millionaire in Colombia. A menu of a restaurant.

Mie, Gino, Milagros, Cyntia ja Vanessa Medellínin linja-autoasemalla lounaalla ennen Cartagenaan jatkamista. // Me, Gino, Milagros, Cyntia and Vanessa having a lunch on Medellín bus station before continuing to Cartagena.

Yöllä Medellín-Cartagena-linja-auton (12 tunnin matka) kyytistä pysähyttiin johonki baari-kauppa-ravintolaan, meän tapauksessa ostamaan suklaata. Sielä oli iso karvanen hämähäkki lattialla. // At night the Medellín-Cartagena bus (12 hour trip) stopped at some kind of a bar-store-restaurant, for buying chocolate in our case. There was a big hairy spider on the floor.

---

Kauhu-extra:

Kuten kaikki tiedämme, Kolumbiassa on kaikenlaisia sissejä ja terroristeja ja puolisotilaallisia järjestöjä ja semmosia metsissä piileskelemässä (minun oma tulkinta). Oli siis ehkä vähän riskialtista lähteä koko maan läpi linja-autoilemalla, etenki melkein pelkästään öisin. Nyt kauhu: niinpä sitten keskellä yötä ja viidakkoa mie heräsin ku meän Cartagenaan matkalla ollut linja-auto pysähty yhtäkkiä. Sisään tuli mies konekiväärin kans, sitte toinen, kolmas, neljäs, yhteensä ainaki 15, ja joka ikisellä konekivääri. Ne siinä seisoivat käytävällä eikä kukaan sanonu mitään, linja-auton telkkarissa pyöri joku sotaelokuva. Linja-auto jatko matkaa, ja parinkymmenen minuutin päästä koko konekiväärijengi nousi pois kyytistä. Minä vieläki kauhusta kankeana kuiskin Ginolle, joka sano että se oli vain armeija. Niitten homma on huolehtia maanteillä turvallisuudesta. Arvatenkin armeijan linja-automatkustelu on yleistä, koska kukaan muu autossa ei reagoinu siihen mitenkään.

//

Horror extra:

As we all very well know, Colombia has all kinds of guerrilla and terrorist activity and paramilitary groups and whatnot hiding in the forests (my own interpretation). So it was kind of risky to travel through the whole country by bus, especially at nights. Now the horror: in the middle of the night and jungle I woke up when our Cartagena bus stopped suddenly. A man with a machine gun came in, then another, third, fourth, altogether around 15 of them, and every single one had a machine gun. There they stood on the aisle of the bus, and nobody said a word. There was some kind of a war movie going on in the little screens of the bus. The bus continued driving, and after twenty minutes or so the group left the bus. I, still paralyzed by fear, whispered with Gino, who said it was only the army. Their job is to take care of the security on the main roads. Apparently it's common for the army to travel in buses, as nobody else on the bus reacted to the incident.